juoksen niin kovaa kuin pystyn,
taistelen jokaisella askeleella.
kellon viisarit liikkuvat koko ajan,
tuntuu, että mä pysyn silti paikoillani.
vaikka samalla tuntuu, että juoksen
koko ajan henkeni edestä,
kuin olisi kyse elämästä ja kuolemasta.
niinhän se onkin.
mun pitää valita joko elämä,
joka ei ole hyvä, ei kohtele lempeästi.
elämä, joka satuttaa,
ennen kuin saavutan onnellisuuden.
tai sitten mä valitsen kuoleman,
ei kipua, ei ahdistusta, ei enää lisää itkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti