Mä en enää tiedä mitä mä tekisin. Mitä mä voin tehdä, että pysyn enää hengissä. Mä en enää halua herätä huomiseen. Ahdistaa ja pelottaa. Mä en tiedä, mitä tulevaisuudella ois muka annettavana. Mitä järkee mun ois enää jaksaa jatkaa, mitä järkee ois enää yrittää, kun mä en tiedä mitään. Musta tuntuu, et on tosta seronilista ollu apua, ilman sitä mä oisin varmaan jo lähteny. Mut se valo, se hymyileminen pelottaa mua. Pimeydes oli turvallisempaa. Mä tiesin, mitä mä voin tehdä että pysyn edes jotenkin hengissä. Mut nyt mä en enää tiedä. Haluun vaan mennä kauemmas siitä valosta. Pelottaa. En mä tiedä mitä mä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti