Mun päässä on pelkkää sekamelskaa. Mä kuulen ääniä, vaikka oikeasti kukaan ei puhu. Vaikea keskittyä oikeiden ihmisten puheeseen. Mä taisin taas vähän eksyä. Kuole jo, kuole. Mä haluan pois. Jotenkin mun on saatava tää loppumaan. Mutta ei musta oo tappamaan itseäni. Mä yritän keskittyä, mutta se puhuu mulle silti. Kyllä sun on nyt onnistuttava. Viikonloppuna mietin, jätänkö lääkkeet ottamatta. Silti nielin pillerini kiltisti. Mä haluan viiltää niin syvältä, että itku tulee, että tarvitaan tikkejä. Viillä vaan, se auttaa sua. Terät on visusti piilossa, mutta mä vastustan halua kaivaa ne esiin. Ei tästä vaan tuu mitään. Ja taas mä liimaan sen saman hymyn mun kasvoille. Miten kauan mun pitää jatkaa tätä, että ihmiset luulee että mulla menee hyvin. Mä tarvitsisin luvan saada mennä rikki, että edes joku tietäis et tää mun hymy ei oo aitoa.

Hienoa että oot kuitenkin pystyny paljon olemaan viiltämättä!
VastaaPoistaMiks säilöt niitä terii jos aijjot lopettaa viiltelyn? Heitä pois!
VastaaPoistaIson osan oonkin heittäny jo pois. En vaan vielä pysty heittään niitä kaikkia pois
Poista