keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

ei tää oo niin vakavaa

Mua väsyttää ihan koko ajan. Hengittäminenkin on liian rankkaa. Mut mun on pakko pitää itteeni hengissä. Oudot olot on tehnyt paluun. Ärsyttää koko ajan, vihaan itseäni liikaa. Ääni kuiskii mulle kovempaa, vastustan halua vastata sille. En muista asioita joita on tapahtunut. Koska ei mua kiinnosta, mitä tapahtuu. Ahdistaa koko ajan ainakin vähän. Oon ollut jo viikon viiltämättä. Viikon. Viikon mä oon selvinny. Tuntuuko susta masentuneelta? En mä voi tietää. Miks sä pelkäät joutuvas osastolle? Nokun mä en jaksa tsempata enää. Mutta en mä aio tehdä mitään itelleni. Mä en halua luovuttaa, vaikken mä jaksa. Mutta en mä enää pelkää kuolla. Hidastan vauhtia ylittäessäni autotietä. Mitä jos jäisin auton alle. Mun pääni on täynnä ajatuksia, mä en saa niistä kiinni. Mä en vain jaksa elää näin. Kumpa osaisin ottaa avun vastaan. Mutta et sä ansaitse sitä, sä olet epäonnistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti